Mietittiin Rajoja
Hyppynarusta tein hallitun ympyrän
ympärilleni
samanlaisen kuin hirttoköyden lenkki
Terapeutti sanoi: ”Saanko mä tulla sun Rajojen reunalle?”
Myönnyin
mutta se tuntui pahalta
Päästää joku lähelleen, päästää niiden
miljoonan satuttamisen jälkeen
joku olemaan edes Rajojen rajoilla
Ja niinpä minä jouduin
suurentamaan ympyrää ympärilläni.
Uudelleen.
Enemmän.
Lisää.
Muistan sen
kuinka joskus ahdistikaan
ihmiskosketus;
iho ihossa kiinni
nahka nahalla
lämmin ja aavistuksen kosteasi
kylmää ja hermostuneen kelmeääni vasten
Oli kohtalon ivaa kasvaa silti tällaiseksi
läheisyydenkaipuiseksi, joka kerjää kaduilla
vaikka vain yhtä lämmintä halausta
– aivan kuin se kaikki inhotus,
jonka joskus ihojen uniikit tuoksut aiheuttivat
kostautuisi nyt kaipuun valeasussa
Minä tein hyppynarusta ympyrän
minä laskin kymmeneen ennen jokaista viestiäni
ei auttanut;
lankesin merkityksettömiin sanoihisi
Olen antanut ihmisten käyttää
olen antanut ihmisten rikkoa Rajoja
suuni tiukkana valkoisena viivana
ja se pysyi kiinni.
Voi miksi
se pysyi kiinni?
Niin monta tilannetta olisi pelastanut
tiukka ei
ja loittonevat askeleeni,
ne, joita en koskaan ottanut,
en minä osannut, minä olin niin pieni
sielultani
herkkä ja pelokas
Olisinpa vain
sanonut:
”Minä rajaan sinut ulkopuolelle.”
Kommentit