Äiti huolestui
löytäessään Tiina-nuken toistuvasti ilman hametta
ja pienen tyttärensä itkuisena ja hiljaisena huoneen nurkasta
isäviikonloppujen jälkeen.
Maijun säärissä oli mustelmia ja reisissä ruhjeita
äiti ei halunnut ajatella asiaa pidemmälle.
Tyttö ei puhunut ennen kuin täytti neljä,
ensimmäinen lause oli "ei isille",
mutta oikeuden määräys on määräys
eikä Riitta jaksanut enää tapella yksinhuoltajuudesta
Menneisyys alkoi saavuttaa tyttöä 17-kesäisenä
ja muisti palautui pala kerrallaan
Maiju sai raivokohtauksia
tavara lensi ja osoite tuli tutuksi poliiseille
"Mä saatana tapan sen äijän!" Maiju rääkyi
Äiti katsoi ikkunasta maijan takavaloja, kun se kääntyi risteyksestä vasemmalle
Lastenkodin johtajan auto sai lommon kylkeensä
ja Maiju arpia
muuallekin kuin sieluunsa
Akuuttipsykiatrian osasto kuusi
ja lepositeet tiukalle
Vuotta myöhemmin terapiassa
mieleen jäivät kahvikupin jättämät renkaat valkoisessa pöydässä
ja terapeutin siististi leikattu maantienvärinen polkkatukka
Vuosia siellä istuttiin,
punaisilla nojatuoleilla kumpainenkin
miettimässä pohtimassa ulospääsyä Traumasta
Mutta vuodet vierivät
ja Maiju varttui
aikuiseksi kivikkoista tietä
hammasta purren ja menneisyyttään vatvoen
Viisi vuotta myöhemmin,
kahvipöytä ja kello kaksi iltapäivällä
Riitta tuijotti tytärtään etsien tämän katsetta
turhaan
Maiju katseli ikkunasta ulos
ja näki toukokuisia omenapuita kukkasineen
Maiju pudotti katseensa teekuppinsa pohjaan
ja pieni hymynkare väreili hänen suupielessään
"Äiti, kukkiiko ne joka kevät noin kauniisti?"
Kommentit