Uin vastavirtaan

minä seitsenkesäinen

Ja vesi, se on raskasta

 

Äiti hurraa laiturilla

Kokemäenjoen pieni uimari, sinä osaat!

Koetan huutaa, etten jaksa, etten pysty

Ja vesi, se on kylmää

 

Isoisäni hautajaisissa

äiti lukee ääni väristen runon arkun vierellä

Joku tuo hänelle vesilasin, 

äänensä huojuu kiitokseen

Ja vesi, se on voimaa

 

Päätän peruskoulun

Alaikäiset juhlijat ryyppäävät Hovirinnan rannassa

Minulla mukanani vesipullo ja päälläni pitkähihainen 

lämpimänä alkukesän iltana, kilistelen kirkkailla

Ja vesi, se on valetta

 

Otan pienet vaaleanpunaiset pillerit dosetista 

verhojen takana vain talvinen pimeys

valo tunnelin päästä himmenee hävitäkseen

sydäntalven ammottavaan kitaan,

joka on avautunut vaivihkaa Iidesjärven rantaan

Ja vesi, se on jäätä

 

Kylpyammeen päästä päähän on pitkä matka

En jaksa, en pysty

Kasvot kohti ammeen pohjaa varteni revitään

ylös ja äiti lukee tekstiviestin ääni väristen

Päälläni pitkähihainen, jonka hihat leikkasin humalassa

Minua kelluttaa kuin höyhentä

kylmä haaleanpunainen

Ja ohikiitävän sekunnin murto-osan, 

se on raskasta,

se on kylmää,

se on voimaa,

se on valetta,

se on jäätä