Uin vastavirtaan
minä seitsenkesäinen
Ja vesi, se on raskasta
Äiti hurraa laiturilla
Kokemäenjoen pieni uimari, sinä osaat!
Koetan huutaa, etten jaksa, etten pysty
Ja vesi, se on kylmää
Isoisäni hautajaisissa
äiti lukee ääni väristen runon arkun vierellä
Joku tuo hänelle vesilasin,
äänensä huojuu kiitokseen
Ja vesi, se on voimaa
Päätän peruskoulun
Alaikäiset juhlijat ryyppäävät Hovirinnan rannassa
Minulla mukanani vesipullo ja päälläni pitkähihainen
lämpimänä alkukesän iltana, kilistelen kirkkailla
Ja vesi, se on valetta
Otan pienet vaaleanpunaiset pillerit dosetista
verhojen takana vain talvinen pimeys
valo tunnelin päästä himmenee hävitäkseen
sydäntalven ammottavaan kitaan,
joka on avautunut vaivihkaa Iidesjärven rantaan
Ja vesi, se on jäätä
Kylpyammeen päästä päähän on pitkä matka
En jaksa, en pysty
Kasvot kohti ammeen pohjaa varteni revitään
ylös ja äiti lukee tekstiviestin ääni väristen
Päälläni pitkähihainen, jonka hihat leikkasin humalassa
Minua kelluttaa kuin höyhentä
kylmä haaleanpunainen
Ja ohikiitävän sekunnin murto-osan,
se on raskasta,
se on kylmää,
se on voimaa,
se on valetta,
se on jäätä
Kommentit