Puun ja kuoren välissä

avioerolähiössä

Haparoivat ensiaskeleet elämän alun

 

Ada sai nimekseen

ei näytä isältään

 

Äiti kulkee nuhjuisissa sairaalavaatteissa

taas yksin kaupungilla

ilman lupaa

 

Adaa hävettää olla

asua täällä

Tapio ei lähde ilman äitiä

 

”Kaikki on päin helvettiä

ja sinä et edes jaksa välittää!”

Ada puuskahti ja istui viikon arestissa

 

Osui ja upposi,

palotikkailla pihalle

Kasperin kanssa kaupunkiin

 

Tapio puskee uuden laskun piironginlaatikkoon

kirjekuori on koskematon

Loppunsa tikittää takaraivossa

 

Eihän sitä ikuisesti jaksa

vaimo sairaalassa ja jonkun toisen tytär

keikkumassa palotikkailla

 

Tapio tarttuu

viimeiseen vaihtoehtoon

suussa metallin maku