Puun ja kuoren välissä
avioerolähiössä
Haparoivat ensiaskeleet elämän alun
Ada sai nimekseen
ei näytä isältään
Äiti kulkee nuhjuisissa sairaalavaatteissa
taas yksin kaupungilla
ilman lupaa
Adaa hävettää olla
asua täällä
Tapio ei lähde ilman äitiä
”Kaikki on päin helvettiä
ja sinä et edes jaksa välittää!”
Ada puuskahti ja istui viikon arestissa
Osui ja upposi,
palotikkailla pihalle
Kasperin kanssa kaupunkiin
Tapio puskee uuden laskun piironginlaatikkoon
kirjekuori on koskematon
Loppunsa tikittää takaraivossa
Eihän sitä ikuisesti jaksa
vaimo sairaalassa ja jonkun toisen tytär
keikkumassa palotikkailla
Tapio tarttuu
viimeiseen vaihtoehtoon
suussa metallin maku
Kommentit