Ei sitä koskaan tunnista –
putoamisen tunnetta
ennen kuin sen tuntee nahoissaan
Minä yritin puhua järkeviä,
keskustella kirjoitusharrastuksestani,
niin, siitä josta tuli myöhemmin työ
Sinä ryyppäsit pöydän ääressä
ja myöhemmin pöydän alla
– höpisit sammaltaen
Ja sanoit: ”Kirjoita sinä, tyttöseni,
kirjoita sinä vain mistä tahansa
paitsi Jeesuksesta ja uskovaisista”
Niinpä minä kirjoitin
Jeesuksista ja uskovaisesta
unohtaen neuvosi samalla hetkellä
kun se suustasi purkautui
Viisi vuotta myöhemmin
luin paikallislehdestä junan alle menneestä miehestä
ja aistin sen olevan sinä
En saanut puhelua, vaikka olin lähiomainen
Ihan itse piti soitella joka paikkaan
Ei siinä mitään, onhan täällä hyvä kuolla, vaikkakin paha elää
Voin kuvitella, kuinka heinikko lakosi ilmavirran vaikutuksesta
veturin molemmilla sivuilla
Kuinka sinä lakosit veturin edestä
jättäen jälkeesi ihmisräipäleitä
Näitä mietin,
ja koin putoamisen tunteen
nähdessäni sinusta tuskallisen
graafista unta viikko sitten
Sen jälkeen en ole uskaltanut nukahtaa
Anteeksipyynnönkin merkitys kuluisi puhki
liiassa käytössä
vaikka tarvitsisin niitä tuhat
ainakin tuhat
Kommentit