Pikkulinnut jäätyivät jo marraskuussa
kiinni puhelinlankoihin
ja sinä hautasit
jokaisen
kalman kangistaman poloisen
sinnikkäästi rautalapiolla routaa kuopien
ja pysyit aina optimistina –
sanoit
ei tässä mitään
enää pari metriä kevääseen
ja kivenheitto hiirenkorviin
ei huolta, ei hätää.
Etkä sinä voinut nähdä
miten minä tähyilin
korkeita taloja
siltoja
vuolaasti virtaavia koskia,
mitä vain
suuria pudotuksia,
syviä aallonpohjia.
Isä,
missä kevät viipyy?
Kommentit