Kaipaan niitä talvia

joina juotiin sivistyneesti

munatotia viltin alla

Ei ryypätty holtittomasti

ja yksipuolisesti

Humalastasi hurmioituneena

kaadat bensaa liekkeihin

Jätät jälkeesi kyyneleiden raidoittamat kasvot

ja sormenjäljet sieluuni

Niin ronkit röyhkeästi, että vallan järkytyn

Heti aamusta

lähden

Matkalaukun laskien

"Tiesin aina,

ettei meistä olisi koskaan

ollutkaan...miksikään",

sanon, vaikkei se ole täydellinen totuus

ja tiedän sen itsekin

Vielä eilen uskoin, että

yhdessä meistä olisi

ikuisuuteen

ja mihin vain

Ei ollut