Muistan kaulassas' parikin helminauhaa

viime viikko päässä pauhaa

Otan mitä saan

saan mitä vaan

Kun aseella uhkaa

pian sirotella tuhkaa

saa leskimies vaimovainaan

saahan elämän Jumalalta vain lainaan

Vaimon luokse tuo

liljat niin kauniit nuo 

anoppi, joka tietää hyvin

että ainoastaan pyrin

mä poliiseja harhauttamaan

kun itkuvirttäni veisaan vaan

mutt' auta se ei

ne tutkintavankeuteen vei

ja sanonpahan vain

ett' luotan ain'

ämmien kanssa ysimilliseen

sillä seinälle kuvasi teen

maalaten punaisella huules'

ja hiukset jotka liehuu tuuless'

Iltaisin sua hymyillen muistelen

sellissäni istuen

Vedän kuvas' patjan alta

voi miks' en vihaani hallita malta?

Vankilasta selviän hyvällä käytöksellä 

viidessä vuodessa risaisella sydämellä.