Kahden poloisen

suruisen oloisen

rappioromanssi pieni;

minä ja pääni

miellettynä erillisiksi osasiksi

osittain siksi

ettei mieli murusina

voi kehoaan pitää aitona

eikä kaikkea rikkinäistä korjata voi

Kuten Olavikin lauloi

"Kaiken jälkeen

olet kaunis"

niin

vaikka kaikki meni pieleen

minulle jäi mieleen

kuinka istuimme kalliolla

sillä samalla jolla 

joskus mestattiin monta

muttei tänään onnetonta

päästetä pois

vaikka monta ois

taivaanrantaan tahtovaa

ihmismieltä uppoavaa