Sinä sanoit rakastavasi

Oikeastaan on

samantekevää, sanoitko vai et

– ihmisethän sanovat paljon ja tarkoittavat vähän

Otin silti sanoistasi itseeni

palan joka puuttui

ja kun se vietiin taas pois minulta

tunsin tyhjyyden,

varomaton hölmö

Tunsin tyhjyyden

Oli ihminen, ja yhtäkkiä ei enää ollutkaan

Tunsin tyhjyyden

vieressäni yöllä

Sen, miten tuoksusi hävisi hiljalleen lakanoistani

Miten maaliskuu kylmyi takaisin talveen

niin nopeasti?

Tunsin tyhjyyden

ja kuinka jätit jälkeesi

vain

poltettuja siltoja ja surulla ratkottuja saumoja