Jossain täällä kaikkeudessa on talo. Sen asukkaana on varmasti joku Matti, hanttapuli keski-ikäinen ukkomies, jolle maistuvat halpa viina ja halvat naiset. Matin vaimo saattaa olla Marjatta, rusoposkinen ja elämässään lähes tulkoon kaikkeen tyytymätön ikilaihduttaja, joka silmäilee parsakaalia kaupan vihannesosastolla niin kuin vain voi ihminen jotain perin syömäkelvotonta silmäillä. Marjatta käy lauantaisin vesijuoksussa yläkerran Raijan kanssa ja vihaa joka hetkeä. Raija on sietämätön, kehuskeleva hyväkäs, jolla on jostain käsittämättömästä syystä syötävän hyvännäköinen, italialaissyntyinen aviomies. 

Raija nauttii kovasti elämästään Fabion kanssa. Nyt kun Valtteri on aikuinen ja asuu Espanjassa, on Raijalla lapsensa yksin kasvattaneena leskirouvana täysi oikeus vähän hurvitella. Fabio kokkaa Raijalle italialaisia perinneruokia ja yllättää tämän toisinaan pienillä ajattelevaisilla eleillä kuten kahdellatoista verenpunaisella ruusulla, jotka odottavat ovella Raijaa raskaan työpäivän jälkeen. Kerran tosin seinänaapurin koiranketale oli kussut kimpun litimäräksi ja mikä pöyristyttävintä, se ei liiku koskaan rapussa ilman omistajaansa! Heikkilän heitukka oli siis taatusti nähnyt ja sallinut koiransa toimet. 

Amanda Heikkilä on talon tuoreimpia asukkaita, mutta on jo saanut osansa naapureiden draamasta. Siinä missä Toffe kerran ehkä mahdollisesti saattoi nostaa jalkaansa naapurin akan ruusukimppua kohti, kun Amandalla oli huono päivä eivätkä hänen voimansa riittäneet seuraamaan koiran jokaista liikettä, ovat Amandan tunteet naapuriaan kohtaan suunnilleen yhtä lämpimiä. Tiedättekö, kuinka sietämätöntä on kuunnella keski-ikäisen pariskunnan petipuuhia, kun yrittää keskittyä siihen tärkeimpään, eli opiskeluun? No, Amanda tietää. Hän vannoo itse asiassa joka ilta, että muuttaa hemmettiin tästä halvasta luukusta heti, kun opiskelut on saatettu loppuun ja työpaikka irtoaa jostain.

Amanda on ehkä opintoihinsa turhan vakavasti suhtautuva, ylitunnollinen puurtaja, mutta sitä on myös käytävän toiselta puolelta löytyvän asunnon asukas Pekka. Pekalla on kaikki, mitä mies toivoa saattaa: hän on perheellinen yksityisyrittäjä, joka leipoo päivät sämpylöitä oman kahvionsa tarpeisiin, kyyditsee illat lapsia harrastuksiin ja hyssyttelee yöt vauvaa laulamalla "isillä on huomenna aikainen herätys, nuku vain, nuku vain" jollain tunnetulla lastenlaulun sävelellä. Laura hoitaa jo lapsia aamupäivät ja siinä on enemmän kuin tarpeeksi synnytyksenjälkeisestä masennuksesta kärsivälle äidille.

Totuus on kuitenkin, että Laura on lähinnä masentunut elämäntilanteestaan; hän kun ei toivonut yhtäkään raskautta ja sai silti kolme penskaa hoidettavakseen - ensimmäisen jo 21-vuotiaana. Laura haaveilee edelleen villistä nuoruudesta. Pekka oli joskus kaikki, mitä hän tarvitsi: nuori ori, joka oli aina valmis tekemään villejä juttuja kuten muuttamaan extempore uuteen kaupunkiin tai vuokraamaan kesällä Vespan ja lähtemään ajelulle Lauran kanssa. Sitten tuli se pirun kahvila, joka imee nykyään mehut miehestä viimeiseen pisaraan. Laura unelmoi päivittäin, miten hän jonain kauniina aamuna jättää Pekan ja lapset ja lähtee interrailaamaan ja rakastuu matkallaan palavasti ranskalaiseen Jacquesiin. Sitten joskus. Kaukana tästä talosta ja tästä kaupungista. 

Niin. Jossain täällä kaikkeudessa on talo.