Hurskas luterilainen, niin aikuiset sanoivat

tytöstä joka tappoi itsensä lukion ensimmäisenä päivänä koulun vessaan

niin kauniskin

Tähtäsi aina korkealle, vaikkei saanut kotoa tukea

Äiti oli runoilija,

kaiken kaikkiaan keskinkertainen massakasvo,

eivät sellaiset myy kuin pari hassua

Tyttö uneksi urasta politiikassa,

luki paljon ja haaveili

Äiti joi halpaa viiniä ja nai putkimiehen

isän jättämää tyhjiötä täyttämään

Ja ne runot, ne olivat karuja

kuin suoraan sen kaksion seinien sisältä

siis sen, johon muutettiin, kun isä kuoli

Onneton sielu, niin muut nuoret sanoivat

Tiesivät, että tytön kotona valokin oli kylmää

ja ruoka

Äiti olisi kiittänyt tragediasta,

joka sai taas runomehut virtaamaan,

jos se ei olisi ollut sopimatonta

Jo seuraavana talvena ilmestyi kirja,

jonka nimi oli Metallin maku

Poliisit veivät isän luvattoman Magnumin

liian myöhään

Mutta niin vain kevät tuli

vihdoin ja orvokkeja haudalle

Muutama koulutoverikin kävi pistäytymässä

vaikka se oli kiusallista

eiväthän ne koskaan edes hymyilleet käytävällä

Uteliaita lähinnä olivat

Metallin mausta tiesivät kaikki

ja lukikin moni

Tyttö jätti jäljen kaikkiin

vaikka läheisetkään eivät olleet koskaan olleet

läheisiä

Mitään ei ollut enää tehtävissä

Koulun kumiperunoihin jäi metallin maku