Tätähän tämä on ollut

jo pitkään,

että televisio pursuaa huonoja uutisia,

että henkilökohtaisen riman on noustava kohisten

ja että runoilijalla on aina oltava

yltiösyvällinen piilomerkitys tekstissään

 

Elämän on aina oltava yhtä yllätystä

ja silti toisaalta olet luopio, jos ei ole tarkkaa suunnitelmaa

Puoli maailmaa kulkee silmät suljettuina

toinen puoli huutaa apua

ilman ääntä, tai ehkä se vain peittyy herrasväen hulinointiin

Peittyyhän

ja jollei peity, voisimmeko jotenkin huutaa vielä kovempaa?