tiistai, 14. elokuu 2018

Eskapismia

Minä elän

etsien aukkoja 

todellisuuden karusta maisemasta

ja puikahdellen niistä pihalle

haukkaamaan raikasta ilmaa


Vieläkin tajuan joskus

kuinka nimesi putoaa kieleni kärjeltä

kuin se olisi vahinko,

saa silmät sumeiksi 

ja huoneen höyryiseksi


Anteeksipyyntö olisi paikallaan

kun repäiset todellisuuteni 

kahteen erikokoiseen kappaleeseen

Ei ole enää mistä puikahtaa, 

ei ole rumempaa

kuin nojatuoli, jolla istun

jäykkänä ja valmiina 

hyppäämään ikkunasta


Minä elin

etsien aukkoja

maanantai, 13. elokuu 2018

Viimeinen mureneminen

Näitä päiviä

joina muserrun ja murenen

yhteiskunnan vaatimusten alle

on enemmän kuin niitä muita

 

Näitä päiviä

joina vilkkaan autotien reunalla

käveleminen saa pulssini nousemaan,

ja itken tupakka suussa maailman julmuutta

 

Näitä päiviä

joina luontodokumentin saalistajien 

kynsiin jäävä seepranvarsa

saa sekin itkemään

 

Näitä päiviä

on enemmän kuin niitä muita

torstai, 2. elokuu 2018

Putoamisen tunne

Ei sitä koskaan tunnista – 

putoamisen tunnetta

ennen kuin sen tuntee nahoissaan

Minä yritin puhua järkeviä,

keskustella kirjoitusharrastuksestani,

niin, siitä josta tuli myöhemmin työ

Sinä ryyppäsit pöydän ääressä

ja myöhemmin pöydän alla

– höpisit sammaltaen

 

Ja sanoit: ”Kirjoita sinä, tyttöseni,

kirjoita sinä vain mistä tahansa 

paitsi Jeesuksesta ja uskovaisista”

Niinpä minä kirjoitin

Jeesuksista ja uskovaisesta

unohtaen neuvosi samalla hetkellä

kun se suustasi purkautui

Viisi vuotta myöhemmin

luin paikallislehdestä junan alle menneestä miehestä

ja aistin sen olevan sinä

 

En saanut puhelua, vaikka olin lähiomainen

Ihan itse piti soitella joka paikkaan

Ei siinä mitään, onhan täällä hyvä kuolla, vaikkakin paha elää

Voin kuvitella, kuinka heinikko lakosi ilmavirran vaikutuksesta

veturin molemmilla sivuilla

Kuinka sinä lakosit veturin edestä

jättäen jälkeesi ihmisräipäleitä

 

Näitä mietin,

ja koin putoamisen tunteen

nähdessäni sinusta tuskallisen 

graafista unta viikko sitten

Sen jälkeen en ole uskaltanut nukahtaa

Anteeksipyynnönkin merkitys kuluisi puhki

liiassa käytössä

vaikka tarvitsisin niitä tuhat

ainakin tuhat

tiistai, 31. heinäkuu 2018

Riikinkukko ja nobody

Mä muistelen usein meidän keskusteluja

Sitä, miten sulla oli loputon pätemisentarve

ja sitä, miten mä aina yritin kuulostaa yhtä fiksulta

turhaan

ja pyrin sun silmissä johonkin tilaan ehkä,

tiiättekö sellaiseen tilaan missä ollaan tärkeitä ja viisaita ja ihania sen toisen silmissä

Lopulta mä onnistuin kai vain olemaan yhdentekevä, tyhmä ja ärsyttävä sun mielessä


Tiedätkö, mä näin susta unta

kaikkien näiden vuosien jälkeen

Siinä me istuttiin mun lempikahvilassa

sä nypit kynsinauhojas ikävystyneenä

ja annoit kahvin kylmetä

Mä varovasti heitin paksuun ja painostavaan ilmaan,

että mä kai rakastan, tajuutsä

ja sä vastasit: ”Sanoisin, että sä oot mulle yhtä läheinen ystävä kuin 

Ikaros Auringolle, mutta ethän sä sitäkään vertausta ymmärtäisi”


Ja ne sanat, ne sivalsi syvään

vielä herätessäkin

koska sä olit spotannut musta, että mä olin itsetunnoltani musta

kun sä olit ennemminkin riikinkukko

ja sä olit huomannut musta, että musta on aina musta,

tietsä, ainakin itsetunnossa

Mä havahduin todellisuuteen neljältä aamulla

hikisiin lakanoihin liimautuneena

kietoutuneena kuin muumio tai joku

ja nielaisin kuuluvasti tyhjää

kun mä tajusin, että mä olin edelleen nobody sulle

ja sä, sä olit edelleen poissa


maanantai, 30. heinäkuu 2018

Pää edellä

Rakkaus on kuin

putoaisi portaita

pää edellä

vierisi askelma kerrallaan

himo teki sinusta

tappajan

vaikka puukkoa pitelevä käsi

olikin minun

tätä pientä yksityiskohtaa en huomannut

kaivautuessani suoraan tähtisumuun

ja kun kuvittelen

saavani sen yhden viimeisen puhelun

alati hupenevassa loppuelämässäni

senkin kustannuksella, että olisin voinut soittaa

hätänumeroon,

voin tuntea sormieni haparoiden etsivän

luettelosta sinun numeroasi

sinä, Planetaarinen Sumu, sinä olet

hetki jona herään henkiin

yhtä usein kuin hetki, jona suljen silmäni viimeistä kertaa

ja jätän jälkeeni vain sumulammikon

sekä monia kahti purtuja haaveita