”Äiti sanoi, että minä olen aina niin iloinen tyttö”, sanoit

enkä tunnistanut värittömänohuesta äänestäsi,

mitä ajattelit sanoessasi sen

Yleensä tiesin

”Ei pidä leimata itseään”, vastasin hetken tuumauksen jälkeen,

”mutta joskus saat olla surullinen tyttö,

ja surulliset tytöt juovat punaviiniä

humalaan asti

ja kuuntelevat Amy Winehousea

vieraan kellarin portaikossa”, totesin

ja naurahdit ilottomasti,

vaikken tarkoittanutkaan sitä vitsiksi

 

Sen tapaamisen jälkeen ajattelin sinua

paljon,

sitä, kuinka kerran pudonnutta ja särjettyä olisi ollut

hankala saada enää

ehjäksi

ja vaikka ihmispikaliima olisi keksitty,

ei sinusta säröä piilotettua olisi saatu –

niin huomiota herättävä se oli

Se kulki päälaeltasi kasvojen yli

nenänvartta pitkin leuan alle

ja pieneni kadotakseen luiseen rintaan

joka muistutti aaltopeltiä

 

Olisin halunnut avata

umpisolmusi

umpikujasi

umpisuolesi

umpihuolesi

umpilisäkkeesi

mutta koska en osannut, annoin niiden kaikkien

olla

ja jokin niistä umpinaisista asioista

murskasi sinut

 

Eilen tiesin, että halusin

pyytää anteeksi,

mutta et ollut

täällä