Alusta asti

sinä olit Klisee!

Ensitreffeillä vertasit itseäsi

valkoisella ratsulla saapuvaan prinssiin

ja se oli minusta niin typerää, että se oli jo hauskaa

enkä voinut olla nauramatta,

kun aloitit aina tarinasi kertomalla sen olleen

synkkä ja myrskyinen yö

 

Mutta ikuisesti minua ei huvittanut

päällleliimattu mielikuvituksettomuutesi

eikä sliipattu olemuksesi, asiaan kuuluva huoleton hiuskiehkura otsallasi

jottei vain sorruttaisi kliseiseen rikkaan perheen pojan olemukseen

Kuiskutitko hänenkin korvaansa ikuista rakkauttasi

huterasti, kömpelösti

niin kuin minun korvaani silloin?

Oliko minun asuntoni sohva oikea paikka sille

kaikki halvan lorton tuntomerkit täyttävälle heitukalle?

 

Ja kuinka kliseisesti vastasitkaan, kun kysyin töistä etuajassa tultuani, mitä oli meneillään

Sanoit: "Tämä ei ole sitä, miltä näyttää.

Anna mä selitän"

No, en antanut, joten etpä lopultakaan selittänyt

Oli ehkä kliseistä ratkaista tilanne bensakanisterilla ja tulitikuilla,

mutta mikäpä siinä,

kliseinen loppu puhkikulutetulle heitukalle

ja sinulle, parahin Klisee! 

Minä en arvosta plagiaatteja,

minä en enää tämän jälkeen muilta ideoita lainaa

ja Kliseiden en koskaan anna saattaa kotiin

saati kulje ylin nappi auki