Alusta asti
sinä olit Klisee!
Ensitreffeillä vertasit itseäsi
valkoisella ratsulla saapuvaan prinssiin
ja se oli minusta niin typerää, että se oli jo hauskaa
enkä voinut olla nauramatta,
kun aloitit aina tarinasi kertomalla sen olleen
synkkä ja myrskyinen yö
Mutta ikuisesti minua ei huvittanut
päällleliimattu mielikuvituksettomuutesi
eikä sliipattu olemuksesi, asiaan kuuluva huoleton hiuskiehkura otsallasi
jottei vain sorruttaisi kliseiseen rikkaan perheen pojan olemukseen
Kuiskutitko hänenkin korvaansa ikuista rakkauttasi
huterasti, kömpelösti
niin kuin minun korvaani silloin?
Oliko minun asuntoni sohva oikea paikka sille
kaikki halvan lorton tuntomerkit täyttävälle heitukalle?
Ja kuinka kliseisesti vastasitkaan, kun kysyin töistä etuajassa tultuani, mitä oli meneillään
Sanoit: "Tämä ei ole sitä, miltä näyttää.
Anna mä selitän"
No, en antanut, joten etpä lopultakaan selittänyt
Oli ehkä kliseistä ratkaista tilanne bensakanisterilla ja tulitikuilla,
mutta mikäpä siinä,
kliseinen loppu puhkikulutetulle heitukalle
ja sinulle, parahin Klisee!
Minä en arvosta plagiaatteja,
minä en enää tämän jälkeen muilta ideoita lainaa
ja Kliseiden en koskaan anna saattaa kotiin
saati kulje ylin nappi auki
Kommentit