Minä kaipaan

niitä päiviä, joina luit minulle runoja

tietokirjoista

Repäisit riimisi tyhjästä,

rakastit kaulalleni kukkasia

vieraiden valtakuntien puutarhoista
 

Minä kaipaan

sinun salmiakintuoksuista hengitystäsi

ja kirveellä veistettyjä piirteitäsi,

poskipäitä niin teräviä

että kuka tahansa pyytäisi ottamaan lisää ruokaa joulupöydässä

 

REM-unessa minä näen sinut

elämää nähneissä pyjamahousuissasi

keittämässä meille kananmunia sunnuntaiaamuna,

unohtumassa katselemaan lumihiutaleita niin pitkäksi aikaa

että vesi kattilassa kiehuu yli reunojen

ja te molemmat pihisette, mutta vain toinen turhautumistaan

 

Ja minä kaipaan

sitä mitä ei koskaan ehtinyt ollakaan

Sitä mitä olisi voitu saavuttaa

joskus

mutta hiekka tiimalasissa juoksi armotta
 

Ehkä jonain päivänä

minusta on yhdentekevää

että sinun keittämäsi kananmunat maistuivat aina paremmilta

ja että unissani vieraillessasi tajuan niiden heti olevan

unta

ja minä säpsähdän kivuliaasti hereille

REM-unesta jääden tuijottamaan pimeään

jossa tiedän olevan yöpöydän ja yöpöydän päällä sinun kuvasi

vaikken niitä näekään
 

Tiedän sinun olevan,

vaikken sinua näekään