Minä kaipaan
niitä päiviä, joina luit minulle runoja
tietokirjoista
Repäisit riimisi tyhjästä,
rakastit kaulalleni kukkasia
vieraiden valtakuntien puutarhoista
Minä kaipaan
sinun salmiakintuoksuista hengitystäsi
ja kirveellä veistettyjä piirteitäsi,
poskipäitä niin teräviä
että kuka tahansa pyytäisi ottamaan lisää ruokaa joulupöydässä
REM-unessa minä näen sinut
elämää nähneissä pyjamahousuissasi
keittämässä meille kananmunia sunnuntaiaamuna,
unohtumassa katselemaan lumihiutaleita niin pitkäksi aikaa
että vesi kattilassa kiehuu yli reunojen
ja te molemmat pihisette, mutta vain toinen turhautumistaan
Ja minä kaipaan
sitä mitä ei koskaan ehtinyt ollakaan
Sitä mitä olisi voitu saavuttaa
joskus
mutta hiekka tiimalasissa juoksi armotta
Ehkä jonain päivänä
minusta on yhdentekevää
että sinun keittämäsi kananmunat maistuivat aina paremmilta
ja että unissani vieraillessasi tajuan niiden heti olevan
unta
ja minä säpsähdän kivuliaasti hereille
REM-unesta jääden tuijottamaan pimeään
jossa tiedän olevan yöpöydän ja yöpöydän päällä sinun kuvasi
vaikken niitä näekään
Tiedän sinun olevan,
vaikken sinua näekään
Kommentit