Äiti huolestui

löytäessään Tiina-nuken toistuvasti ilman hametta

ja pienen tyttärensä itkuisena ja hiljaisena huoneen nurkasta

isäviikonloppujen jälkeen.

Maijun säärissä oli mustelmia ja reisissä ruhjeita

äiti ei halunnut ajatella asiaa pidemmälle.

Tyttö ei puhunut ennen kuin täytti neljä, 

ensimmäinen lause oli "ei isille",

mutta oikeuden määräys on määräys

eikä Riitta jaksanut enää tapella yksinhuoltajuudesta

Menneisyys alkoi saavuttaa tyttöä 17-kesäisenä

ja muisti palautui pala kerrallaan

Maiju sai raivokohtauksia

tavara lensi ja osoite tuli tutuksi poliiseille

"Mä saatana tapan sen äijän!" Maiju rääkyi

Äiti katsoi ikkunasta maijan takavaloja, kun se kääntyi risteyksestä vasemmalle

Lastenkodin johtajan auto sai lommon kylkeensä

ja Maiju arpia 

muuallekin kuin sieluunsa

Akuuttipsykiatrian osasto kuusi 

ja lepositeet tiukalle

Vuotta myöhemmin terapiassa

mieleen jäivät kahvikupin jättämät renkaat valkoisessa pöydässä

ja terapeutin siististi leikattu maantienvärinen polkkatukka

Vuosia siellä istuttiin,

punaisilla nojatuoleilla kumpainenkin

miettimässä pohtimassa ulospääsyä Traumasta

Mutta vuodet vierivät

ja Maiju varttui 

aikuiseksi kivikkoista tietä

hammasta purren ja menneisyyttään vatvoen

Viisi vuotta myöhemmin,

kahvipöytä ja kello kaksi iltapäivällä

Riitta tuijotti tytärtään etsien tämän katsetta

turhaan

Maiju katseli ikkunasta ulos

ja näki toukokuisia omenapuita kukkasineen

Maiju pudotti katseensa teekuppinsa pohjaan

ja pieni hymynkare väreili hänen suupielessään

"Äiti, kukkiiko ne joka kevät noin kauniisti?"