Lastenhuone, kylmänvihreät seinät, Kolme pientä porsasta ja mutrusuu
Mikä merkitsee siinä pisteessä, kun kokaiinikilot kärähtävät
vihdoin?
Oikeudenkäynti yhtä huutoa niin kotona kuin oikeussalissakin,
piparkakkutalon seinät halkeilevat
Perhetapaamisessa kumarrut pöydän yli ja vartija valpastuu
"Satsi on saatava Tukholmaan huomiseen mennessä"
Ei helvetti, mä en ala enää
sun leikkiisi, sun typeriin peleihisi
Nousen niin, että tuoli kaatuu ja kolisee kovaa betonilattiaa vasten
Pienestä kädestä kiinni ja määrätietoisia harppauksia ovea kohti
"Mä otan Millan ja lähden, ja sä et näe meitä enää ikinä"
Soperran mutsille puhelimessa kaiken
saan pitkän hiljaisuuden ja huokauksen
Eikö enempää?
"Vuokrakämppä järjestyy kyllä, päiväkoti järjestyy kyllä,
mutta mikä ei järjesty, on sun elämäs. Ei, jollet järjestä sitä itse"
Sinä iltana peilistä katsoo väsynyt nainen, jolla on silmissä katkenneita verisuonia
ja luisevat, tärisevät kädet
Ja niin mä teen päätöksen
sen kaikista raskaimman
koska mä en vain jaksa enää
tätä
Lasken vettä kylpyammeeseen, silitän vielä kerran tummanruskeita hiuksia
ja päästän irti kaikista tärkeimmästä
Ja ne hakee mut, sininen valo heijastuu valkoiseen seinään
jossa on vieläkin sun nyrkin mentävä reikä
Loppuikäni mietin mun aaltoilevaa elämää
ja kuinka se vesi kylpyammeessa kupli
Voi, kuinka se kuplikaan
Kommentit