Tiesin kai aina sisimmässäni

että tulit sinä iltana takaisin

vain lähteäksesi taas

 

Kylmillä käsilläsi

rommintuoksuisilla

raittiuslupauksillasi

 

Sinä olit ehkä maailman suurin

ollaksesi

vain pienesti isä

 

Äiti käski kasvaa aikuiseksi

ja silti minä olin ainoa, joka kasvoi

kolkuttamaan sinun yksiösi ovea

turhaan

 

Tämäkin hetki haalistui

muistoksi mieleni suljetuimpaan

mustaan laatikkoon

 

Terapeutti istui vastapäätä

joka maanantai

kurottelemassa mustaa laatikkoa

otsarypyt kanjonin kaltaisina

 

Ja He puhuivat minulle

sinusta vääryyttä tehneenä miehenä

ja dissosiatiivisesta amnesiasta

 

Vuosien jälkeen

minä löysin

sohvan alta

kaapin perältä

jostain mustan laatikon läheltä

palasia menneisyydestä

 

Lapsen itkuiset kasvot

yhtä valkoiset ripset kuin minulla

yhteen liimautuneina kyyneleistä

 

Mustelmia pienissä pisamaisissa säärissä

ja ruhjeinen rintakehä

Lavuaari täynnä vaaleita hiuksia

joita irtosi suurina tukkoina

 

Näistä palasista

koostui rikkinäinen nuori nainen

jolle He sanoivat

että on kirjoitettava kirje

sinulle

 

Kuolit vuosi sitten

Kirkon piha oli täysi autoista

Olithan pidetty

 

Minä ajoin ohi

ryhdissä

ja yritin tällä kertaa unohtaa

sen mitä virta aikanaan vei mukanaan