Tiesin kai aina sisimmässäni
että tulit sinä iltana takaisin
vain lähteäksesi taas
Kylmillä käsilläsi
rommintuoksuisilla
raittiuslupauksillasi
Sinä olit ehkä maailman suurin
ollaksesi
vain pienesti isä
Äiti käski kasvaa aikuiseksi
ja silti minä olin ainoa, joka kasvoi
kolkuttamaan sinun yksiösi ovea
turhaan
Tämäkin hetki haalistui
muistoksi mieleni suljetuimpaan
mustaan laatikkoon
Terapeutti istui vastapäätä
joka maanantai
kurottelemassa mustaa laatikkoa
otsarypyt kanjonin kaltaisina
Ja He puhuivat minulle
sinusta vääryyttä tehneenä miehenä
ja dissosiatiivisesta amnesiasta
Vuosien jälkeen
minä löysin
sohvan alta
kaapin perältä
jostain mustan laatikon läheltä
palasia menneisyydestä
Lapsen itkuiset kasvot
yhtä valkoiset ripset kuin minulla
yhteen liimautuneina kyyneleistä
Mustelmia pienissä pisamaisissa säärissä
ja ruhjeinen rintakehä
Lavuaari täynnä vaaleita hiuksia
joita irtosi suurina tukkoina
Näistä palasista
koostui rikkinäinen nuori nainen
jolle He sanoivat
että on kirjoitettava kirje
sinulle
Kuolit vuosi sitten
Kirkon piha oli täysi autoista
Olithan pidetty
Minä ajoin ohi
ryhdissä
ja yritin tällä kertaa unohtaa
sen mitä virta aikanaan vei mukanaan
Kommentit